Koen tarpeelliseksi kirjoittaa tästä, itsellenikin hyvin läheisestä ja tärkeästä aiheesta, joka varmasti herättää myös teissä monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Ruokavalio - uhka vai mahdollisuus?
Lähes jokainen valmentaja, miksei valmennettava itsekin, tunnistaa varmasti seuraavan: Painon putoamista ihmetellään viimeistään muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen valmennuksen aloittamisesta. Lähinnä ihmetyksen kohteena on se, miksei paino ole tippunut tai dieetti purrut, jos tavoitteena on ollut rasvamassan, ja sitä kautta painon pudottaminen?
Ne valmentajat, jotka ovat antaneet asiakkaalleen heti alkuun kirjallisen ruokaohjelman, tietävät tarkasti asiakkaan energiansaannin ja energiankulutuksen suhteen, ja osaavat sen tiimoilta tehdä valmennuksen edetessä omia päätelmiään sekä tarvittavia muutoksia. Kun taas ne, jotka eivät anna asiakkaalleen kirjallista, makroihin (energiaravintoaineet: hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat) laskettua ja asiakkaan energiantarpeeseen suhteutettua, tarkkapiirteistä ruokavaliota, tietävät sen vain viitteellisesti, mutta voivat silti antaa pitkällä aikavälillä kantavia neuvoja ja ohjeistuksia siitä, mitä asiakkaan kannattaisi tai mitä hän voisi tehdä eri tavalla, jotta pysytään oikeilla raiteilla ja tavoitteisiin päästään. Itse valmentajana kuulun näistä jälkimmäiseen, jonka vuoksi joudun usein tilanteisiin, joissa joudun selittämään sekä perustelemaan asiakkailleni tapaani toimia ja valmentaa ravintoasioissa.
Kuten jo mainitsinkin, olen monesti perustellut sen puolesta, ettei asiakas tarvitse makroihin nojaavaa, tarkkaa ja kurinalaiseen syömiskäyttäytymiseen kannustavaa ruokavaliota. Usein kyse onkin siitä, että halutaan tuloksia heti ja toivotaan, että kaikki tapahtuisi sormia napsauttamalla. Jos lykkäisin asiakkaani käteen, hänen sitä pyytäessään, ruokavalion, johon olisin kirjannut ja laskenut asiakkaan tarvitsemat ravintoaineet grammamääräisinä kullekin aterialle, olisin mielestäni edesvastuuton altistaessani hänet myöhemmille ongelmille sekä mahdollisille haitoille, joita rajoittavasta ja kontrolloivasta syömiskäyttäytymisestä voi seurata pidemmällä aikavälillä.
Miksi tekisin näin, jos toinen vaihtoehto on lisätä asiakkaan omaa tietotaitoa tehdä ravintopuolella sellaisia valintoja, jotka nimenomaan lisäisivät tämän joustavuutta toimia eri tilanteissa omia arvojaan, tavoitteita sekä onnellisuutta lisäävällä, tukevalla ja nimenomaan kestävällä tavalla.
Toki on olemassa poikkeuksia, esimerkiksi kilpalavoille tähtäävät kehonrakentajat ja Fitness-urheilijat, jolloin kurinalaisuus ja ruokavaliot ovat osa "normaalia elämää" ja arkea. Tämä varsinkin kisakaudella. Kyse on kuitenkin vain marginaalisesta ihmisjoukosta (myös kilpaurheilijoiden keskuudessa), jolle tämänkaltainen syömiskäyttäytyminen sopii. Onhan se myös todella myyvää markkinoida nopeita tuloksia ja muodonmuutoksia, tai näyttää ennen-jälkeen kuvia kahden kuukauden valmennuksen jäljiltä, joita esimerkiksi ruokavalionkin keinoin voidaan tietyillä henkilöillä saada aikaiseksi (tulosten optimointi). Harvoin kuitenkaan markkinoinnin tai mainonnan ohessa tullaan maininneeksi nopean laihduttamisen haitoista tai siitä, mihin ruokavaliot ja kurinalaisen ruokavalion/syömiskäyttäytymisen tai "Fitness-urheilijamaisen" elämän ihannointi voivat johtaa äärimmillään, jos ne otetaan turhan vakavasti.
Mikäli henkilön tavoitteet ja arvot liittyvät enemmänkin hyvään terveyteen, arjessa jaksamiseen ja painonpudotukseen, kannattaa lähestymistapaa miettiä dieetille lähdettäessä kunnolla.
Itse koen tehneeni myös personal trainerin asemassa osaltani vahinkoa, sillä urani alkuvaiheessa tulin tehneeksi muutamille asiakkailleni sekä ystävilleni heidän pyynnöstään ruokavalioita. Olen myös itse noudattanut ruokavalioita sekä tehnyt niitä itselleni enemmän ja vähemmän tosissaan viimeiset 4 vuotta. Silloin kuvaan kuului myös ruokien grammamääräinen punnitseminen, osaltaan kontrolloiva ja rajoittava käyttäytyminen, hallitsematon syöminen/ahmiminen, kurinalaisuus ja vääristynyt minäkuva. Tästä olen itse päässyt irti paljolti viisastuneena, mutten silti vieläkään koe syömiseni olevan täysin hallittua. Tekemistä siis riittää. Asiakkaideni puolesta toivon, etten ole kenenkään kohdalle edistänyt vääristynyttä suhtautumista syömiseen, tai ollut edesauttamassa mitään edellä mainitsemistani rajoittavan syömiskäyttäytymisen ongelmista.
Esimerkki rajoittavasta syömiskäyttäytymisestä
Kuvitellaan esimerkiksi henkilö, joka on 40-vuotias, reilusti ylipainoinen ja toivoo itselleen terveyttä, hyvää vointia sekä jaksamista perheensä kanssa. Henkilö toivoo vireää vapaa-aikaa itselleen ja perhelleen, voimia touhuta työpäivän jälkeen. Tällä hetkellä päivät tuntuvat ajottain ylivoimaisilta, ja henkilö sortuu raskaan työpäivän jälkeen usein naposteluun sohvalla lasten nukkumaanmenon jälkeen.
Henkilö hakeutuu personal trainerin pakeille, ja jossain vaiheessa valmennuksen alkua henkilö saa itselleen tarkasti määritetyn tai joltain osin "mustaa valkoisella" -tyyppisen ruokavalion. Hän on todella motivoitunut ja valmentaja näkee hänestä saman. Henkilö onnistuu pudottamaan painoa muutaman kilon ensimmäisen kuukauden aikana, ja on hyvin motivoitunut nähdessään muutosta sekä ulkomuodossaan että jaksamisessaan. Kuitenkaan hänen mielensä, psyykkinen minänsä, ei pysy kauaa muutoksen mukana, vaan laahaa koko ajan enemmän ja enemmän perässä.
Tulee hetki, kun valmennus loppuu ja henkilön on aika pärjätä itsekseen, ilman valmentajaa. Kaikkea jaksaa aikansa, mutta jos asiakasta ei ole valmennuksen aikana opastettu ravitsemuksen osalta tarpeeksi, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa asiakas ei kykene perustelemaan itselleen sitä, miksi hän tekee kuten tekee. Varsinkin, jos tekeminen hankaloittaa tai rajoittaa normaalia, henkilön arvojen mukaista elämää. Syöminen kun on varsin iso osa jokaisen arkea ja elämää.
Tällöin jossain vaiheessa, henkilö tajuaa syöneensä monta kuukautta kanaa ja rahkaa päivästä toiseen, kieltäytyneensä juhlissa ja erinäisissä tilaisuuksissa sekä sanoneensa ei työpaikan kahvihuoneessa tarjolla olleista ruuista sekä mahdollisesti myös alkoholista ja herkuista. Hän menee kauppaan ja tajuaa menneensä pitkään "laput silmillä" karkkihyllyn ohi. "Kosto" alkaa pyöriä hänen mielessään ja aikaisempi rajoittuneisuus saa aikaan hänessä ennennäkemättömän tarpeen alkaa haalia kaikkea aikaisemmin "kiellettyä". Kierre on valmis ja käyttäytyminen toistuu. Tässä kohtaa henkilö alkaa kokea epätoivoa ja pahimmillaan syytellä itseään. Henkilö kokee todennäköisesti epäonnistuneensa tavoitteessaan. Hän saattaa ryhtyä nopeisiin dieetteihin saadakseen takaisin ensimmäisellä dieetillään menettäneensä painon, mutta jokainen yritys tyssää jossain kohtaa, aiheuttaen koko ajan vain huonomman olon itselleen. Samalla "epäonnistumiset" syövät henkilön itsensä motivaatioita sekä uskoa siihen, että muutos yksilön kohdalla voisi olla mahdollista. Ihminen kokee, ettei koskaan pysty pääsemään ihannepainoonsa tai tavoitteisiinsa.
Ei turhaan sanota, että itse on itsensä pahin vastustaja. Usein tällä viitataan psyykkiseen minään. Psyykkinen minä on vahva, mutta myös viisas. Se ei ymmärrä rajoittamista, vaan nimenomaan lietsoo ajatuksia "kielletyistä asioista", joita tekeekin täten kaksin verroin mieli. Onkin hyvä kysyä itseltä ennen dieetille lähtöä, mitä dieetti merkitsee minulle? Onko kaikki ylös kirjoittamasi asiat joltain osin negatiivisia? Mielesi ei ymmärrä negatiivisuutta. Mitä jos kurinalaisuuden ja rajoittamisen sijaan "saisitkin"? Kaikki olisi mahdollista joustavuuden nimissä?
Ravintovalmennus by Lempeä Training
Tavoitteeni ravintovalmentajana, kuten myös personal trainerina, on tehdä itsestäni hyödytön valmennuksen loputtua. Tavoitteeni on saada asiakas itse ajattelemaan sekä kokeilemaan, ja sitä kautta oppimaan ja oivaltamaan asioita. Kyse on pysyvästä ja pitkäaikaisesta elämäntapamuutoksesta. Koen oikeasti auttavani asiakasta, antamalla hänelle oman tietotaitoni sekä kannustukseni oppia toimimaan joustavasti. Tällöin myös välitän siitä, kuinka hän voi.
Ei ole olemassa oikotietä onneen. Pysyvä muutos on koko elämän mittainen prosessi, jossa tilaa jää oman kehon kuuntelemiselle ja sen tarpeiden huomioimiselle. Pienin askelin kohti arvojen mukaista, hyvää elämää ja onnellisuutta - myös tavoitteita tukevan syömisen osalta.
Aiheesta tulen varmasti kirjoittamaan myöhemmin lisää. Tarkoitukseni on avata keskustelua, tuoda uudenlaista ajattelua osaksi personal trainingia ja valmentamista, lisätä tietoisuutta ravitsemuksesta sekä antaa vaihtoehtoja, joita on hyvä myös mahdollisen asiakkaan näkökulmasta pohtia.
Kiitos että jaksoit lukea kirjoitukseni loppuun asti, toivotan sinulle energiaa tulevaan viikkoon! :)
- Laura, Lempeä Training