Tervehdys Sinulle, joka olet päätynyt nettisivuilleni lukemaan ensimmäistä blogi postaustani! Ajattelin aloittaa ensimmäisen kirjoitukseni esittelemällä tarkemmin itseni, sekä kertomalla teille lisää yrityksestäni Lempeä Trainingista. HUOM: Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 9. syyskuuta 2018.
” Uskon vahvasti, että jokainen muutostarina on ensisijaisesti matka itseen. Todellinen muutos alkaa vasta, kun sen ymmärtää. ”
MINUN TARINANI.
Lapsuus ja nuoruusvuoteni elin pitkälti siinä uskossa, että olen vain kehotyypiltäni muodokas ja hieman pullea. Tätä käsitystä tukivat myös ympärilläni olevat ihmiset, jopa osa perhepiiristäni, jotka vuoron perään toistelivat suvullamme olevan vain ”isot luut”. Näin myöhemmin, ihmisen anatomiaa opiskelleena, voisinkin kertoa muutaman sanan sille Lauralle, joka joskus ei ollut tyytyväinen luidensa kokoon tai ylipäätään omaan ulkonäköönsä.
Osalle meistä uskomukset, jotka ovat parhaimmassa tapauksessa hiertäneet sukupolvelta toiselle, ovat edelleen iso osa sitä käsitystä, joka meillä jokaisella on itsestämme ja ulkonäöstämme. Nämä käsitykset ja uskomukset varjostavat meitä myös siinä, kuinka mahdolliseksi tai saavutettavissa oleviksi koemme muutoksen tai ylipäänsä mahdollisuutemme vaikuttaa siihen mitä on. Tottakai käsityksiimme tällä hetkellä vaikuttavat myös muut tapahtumat ja tilanteet, joita olemme kokeneet joskus menneisyydessä. Kuitenkin se, annatko menneen määrittää sinua tällä hetkellä, on itsesi käsissä.
Tarina siitä, kuinka olen itse päässyt tietyllä tapaa irti näistä uskomuksista ja käsityksistä omaan kehonkuvaani liittyen, sai alkunsa siitä, kun näin lehdessä mainoksen uudesta Crossfit salista Turussa. Usko tai älä, muistan vielä kirkkaasti sen päivän, jolloin päätin aloittaa aktiivisemman elämäntyylin ja jättää railakkaan ja epäsäännöllisen opiskelijaelämän, tai no, ainakin vähän vähemmälle. Tavoitteellinen treenaaminen on siis itselläni alkanut Crossfit harrastuksen myötä vuonna 2013, jolloin jäin lähtemättömästi koukkuun treenin jälkeiseen huumaavaan, adrenaliinin ja endorfiinin sekaiseen olotilaan. Lapsena olen tosin harrastanut eri lajeja laidasta laitaan, muun muassa pelannut kahdeksan vuotta jalkapalloa. Jalkapallon loppumisen myötä koin kuitenkin kaiken muun liikunnan jollain tapaa pakkopullaksi, ja uusia ulottuvuuksia liikuntaan sainkin varsin myöhään, Crossfitin ja myöhemmin, kehonrakennuksen ja salitreenaamisen ansiosta.
Crossfit harrastukseni jatkui Espanjassa, työskennellessäni siellä au pairina vuonna 2015. Espanjassa huomasin oman syömiseni olleen jokseenkin rajoittunutta. Kun perheen äiti ja mummo latasivat kilpaa lautaselleni vähän hiilihydraatteja, alkoivat treeni tuloksetkin puhua puolestaan. Tämä oli ensimmäisiä kosketuksiani kohti kehittävämpää treenaamista, sillä viimeistään silloin ymmärsin ravinnon merkityksen treenaamisessa sekä palautumisessa (lue: espanjalainen ruoka maistui). Täytyy myöntää, että siitä oivalluksesta lähti osaltaan käyntiin myös osin pakkomielteinen suhtautuminen tähän, voisiko sanoa ”pyhään kolminaisuuteen”: treenaamiseen, lepoon ja syömiseen. Espanjassa ollessani, pääsin niin ikään tutustumaan myös ”oldschool” kehonrakennuksen ihmeelliseen maailmaan, ja aloin tietoisesti ihailla bodattua, kehonrakentajatyyppistä naisvartaloa. Espanjasta takaisin Suomeen palattuani hankin jäsenyyden paikalliselle kuntosalille Oulussa, missä silloin opiskelin kauppatieteitä, ja jatkoin kuntosaliharjoittelua Crossfit harrastuksen ohessa.
Samoihin aikoihin tutustuin myös kehonrakennusta tosissaan harrastaviin henkilöihin, joilla oli vahvoja näkemyksiä kehittävästä kuntosaliharjoittelusta. Heidän innoittamana aloin opiskella ravitsemusta sekä tehdä itselleni ja ystävilleni ruokavalioita. Heidän tukensa ja kannustuksensa olikin tässä vaiheessa käänteentekevää. Oli todella kiehtovaa uppoutua siihen maailmaan, jossa treenin ja ”oikeanlaisen” ruokavalion avulla pystytään saamaan toivottua tulosta. Tavoitteellisesta salitreenaamisesta tuli merkittävä osa minua vuodenvaihteessa 2015-2016, kun eräs kehonrakennuksen SM-mitalisti veti minulle sellaisen jalkatreenin, että kontatessani kotiin en voinut ajatella muuta kuin että tämä se vasta on jotain. Siitä lähtien olen keskittänyt kaiken elämäni saliharrastuksen, ja siinä kehittymisen ympärille.
Tulokset alkoivat puhua puolestaan, ja aloin itsekin huomata itsessäni potentiaalia jopa kisalavoille. Se tuntui uskomattomalta, sillä olin aina pitänyt itseäni isokokoisena. Salilla, Fitness -leireillä ja -tapahtumissa tunsin kuitenkin kuuluvani joukkoon, mikä taas ruokki entisestään käsityksiäni ihanteellisesta naisvartalosta ja lajityypillisestä elämäntyylistä. Elin kellon mukaan ja suunnittelin viikkoni aina huolellisesti etukäteen aterioineen, treeneineen sekä pakollisine luentoineen yliopistolla. Kurinalaisuudesta ja rutiineista tykkäävälle perfektionistille se oli kuitenkin liikaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna, tuntuu hullulta miten iso rooli syömisellä oli elämässäni silloin. Skippasin menoja ja tapaamisia sen mukaan, jääkö ateria tai treeni välistä, tai meneekö juhlissa niin myöhään, että uneni laatu kärsii. Olin oravanpyörässä, ja luotin enemmän ruokavaakaan kuin itseeni. Tämä näkyi väistämättäkin muilla elämän osa-alueilla, kuten sosiaalisissa suhteissa.
Ensimmäisiin Fitness kisoihin valmistautuminen alkoi keväällä 2017, noin vuosi sen jälkeen, kun olin tavannut puolisoni Antin. Dieetin jo alettua, hyppäsin ensimmäistä kertaa myös ”oikeaan” valmentajavalmennettava -suhteeseen. Siihen asti olin treenannut kovaa, vetänyt dieettejä sekä kokeillut kaikenlaista oman tietotaidon ja kokemukseni, sekä ympäriltä saamani opastuksen ja neuvojen varassa. Ai että, se oli jännittävää aikaa. Joka päivä uuden oppimista itsestä, kuten myös itsensä haastamista äärimmilleen. Puolen vuoden kisadieetin aikana pudotin kokonaisuudessaan 17 kiloa, josta voitte päätellä, kuinka kuormittava jakso todellisuudessa minulle oli.
Vasta dieetin loputtua, reilun puolen vuoden jälkeen kisoista, olen pystynyt läpikäymään koko prosessia, vuosien kuluessa kehkeytynyttä häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, omaa vääristynyttä kehon kuvaa, joltain osin kärsineitä ihmissuhteita sekä parisuhteeseen dieetin aiheuttamia kolhuja. Silti tekisin sen kaiken uudestaan, mikä voi kieltämättä kuulostaa tämän luetteloinnin jälkeen jokseenkin hullulta tai jopa itsekkäältä. Se, ja koko matka tähän asti on nimittäin antanut minulle niin paljon enemmän mitä se on ottanut. Dieetti muun muassa katkaisi burn outin ja stressitilan, jossa olin kahlannut lukioikäisestä asti. Se nosti minussa esiin uusia puolia sekä ennen näkemätöntä paloa tehdä asioita intohimolla. Dieetin aikana perustin muun muassa oman yrityksen, josta olin aina haaveillut, välittämättä muiden mielipiteistä ja lopettamalla päämäärättömän suorittamisen siihen astisessa elämässäni. Dieetin loputtua vaihdoin myös suuntaa urallani, opiskelin itseni psyykkiseksi valmentajaksi, personal traineriksi sekä aloitin urheiluhieroja koulun. Myös parisuhteeni merkitsee minulle enemmän mitä koskaan aiemmin, sillä olen oppinut elämään hetkessä, hyväksymään itseni, tunteeni sekä ajatukseni, ja olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä rakkaimpieni ja läheisten kanssa.
Toivon omalla esimerkilläni pystyväni inspiroimaan myös muita tekemään rohkeita, omaa elämänlaatua parantavia sekä onnellisuutta lisääviä tekoja, vaikka muutoksen aloittaminen tuntuisikin mahdottomalta tai vaativan suurta ponnistelua. Mikä on Sinun pienin mahdollinen tekosi kohti tavoitteittasi?
MINÄ YRITTÄJÄNÄ.
Ensimmäisen valmennusalan yritykseni olen perustanut vuonna 2017, jolloin sen ydintoiminta keskittyi pääosin yksilövalmennukseen (personal trainingiin). Oma kokemukseni valmentamisesta ja personal trainingista, kilpaurheilusta sekä painon pudottamisesta ovat muun muassa muokanneet käsitystäni siitä, mitä muutoksen tekeminen oikeastaan vaatii. Kaiken kokemukseni ja oppimani kautta olen oppinut ymmärtämään, etteivät psyykkiset haasteet koske vain minua, vaan ne tosiaan ovat kulmakiviä kaikessa valmennustyössä aina huippu-urheilusta elämäntapamuutoksiin. Yksilön psyykkinen vahvuus voikin olla joko muutoksen jarruttaja tai sen mahdollistaja, mutta sen merkityksen huomioiminen osana valmennusprosessia ja valmennustyötä ovat siitä huolimatta jääneet valitettavan vähälle huomiolle erityisesti yksilö- ja elämäntapaohjauksissa.
Toinen iso tekijä, joka vaikuttaa muutostavoitteiden onnistumiseen kaikessa yksilövalmennuksessa on se, kuinka hyvin muutostavoitteet tukevat yksilön arvopohjaa. Uskon että ihminen, joka elää omien arvojensa mukaisesti, on lähtökohtaisesti onnellisempi ja tyytyväisempi elämäänsä. Tällöin osutaan yhteen mielestäni mielenkiintoisemmista ja lähtökohtaisesti merkittävimmistä kysymyksistä osana valmennustyötä: ”Tukevatko muutostavoitteet, kuten painon pudottaminen tai kilpailuun tähtäävä urheilu, yksilön arvopohjaa, toisin sanoen sitä, mitä yksilö pitää elämässään tärkeänä?”.
Lempeä Training valmennukset lähtevätkin siitä, kuinka yksilön arvopohja nähdään muutosta tukevana siten, että muutostavoitteisiin päästään kestävällä tavalla, kokemuksellista oppimista hyödyntäen niin, että se myös tuo lisäarvoa yksilön elämään.
Kiitos että luit postaukseni loppuun, toivottavasti se myös herätti sinussa mielenkiintoisia ajatuksia ja pohdittavaa kenties omiin kokemuksiisi peilaten.
Kuulemisiin! :) <3
- Laura