” Mun on tosi vaikea hyväksyä, että mieli ja keho tarvitsee myös lepoa. Aina pitäis vaan jaksaa painaa tuhatta asiaa samaan aikaan ja vähän vielä enemmän ja paremmin. Joka kerta se seinä tulee vastaan ja sit taas ihmetellään, miten täs näin kävi. Oon hyvä hukuttautumaan tekemiseen – mitä enemmän tekemistä, sen vähemmän kerkee miettiä ja stressata. Tai sit ei.
Eilen oli niin paska päivä, kaikki asiat kaatu niskaan. Tuntu ettei oo mitään ulospääsyä siitä olosta. Tänään me lintsattiin Aadan kans koulusta ja hoidosta. Löhöttiin aamulla pitkään, käytiin puistossa, leikittiin, pelattiin, treenattiin, halittiin ja naurettiin. Ja ai että se oli paras päätös hetkeen! Maailma ei kaatunut, vaikka olin päivän pois koulusta. Mieli on taas kirkas ja treenikin luisti hyvin. Stressitasot laski tuhanesta sataan. Kaikki on siis sittenkin ihan hyvin. Muistakaa levätä! ”
Yllä oleva teksti on kopioitu suoraan viime viikolla lisäämäni instagram-kuvan kuvatekstistä. Ajattelin näin sunnuntai-illan ratoks kirjoittaa vähän mun ajatuksia sekä omia kokemuksia aiheesta lepo ja palautuminen.
Mieli ja keho tarvitsee lepoa ja ne kulkee yllättävän lähellä toinen toisiaan. Jos mieli on ylikuormittunut, on usein myös kroppa ja toisinpäin. Jokainen varmasti tietää sen tunteen, kun kroppa ja pääkoppa huutaa lepoa mutta siihen ei tunnu olevan aikaa eikä mahdollisuutta. Mä tiedän tällä hetkellä ainakin tosi hyvin, miltä se tuntuu. Koulu, työt, harrastukset, kaverit, perhe, parisuhde. Kaikkia pitäis pystyä ylläpitämään samaan aikaan.
Usein ajattelen, että kun mulla ei ole mahdollista pitää kokonaista ”lepopäivää”, on turha yrittää levätä tai lepuuttaa hermoja ollenkaan. VÄÄRIN. Lepo ei aina välttämättä tarkoita, että pitää maata yöpuvussa koko päivä tekemättä mitään. Toki myös tälläistä lepoa jokainen varmasti joskus tarvitsee. Mun mielestä lepoa voi olla vaikka se, että rankan treenin sijaan käy kaverin kanssa iltakävelyllä. Tai antaa sen pyykkikorin tulvia yli äyräiden tänään. Päivä se on huomennakin. Harvoin, jos mieli on stressaantunut ja ylikuormittunut, treeneistä edes tulee mitään. Tai jos kroppa yrittää kertoa, että nyt pitäisi levätä, kotiaskareetkin saattaa tuntua ylitsepääsemättömiltä.
Lepoa on se, että antaa itselleen luvan. Antaa luvan pitää vapaapäivän kotihommista, koulutöistä tai treeneistä. Ja ennen kaikkea, kun on luvan itselleen antanut, ei koe siitä huonoa omatuntoa. Tunnistan itseni hyvinkin siinä, että jos olen vaikka päättänyt, että tänään lepään enkä mene treenaamaan, huomaan koko päivän potevani siitä huonoa omatuntoa. Tällöin mieli ei lepää, vaikka olen jo antanut kropalleni luvan levätä.
" Jos sä oot päättänyt, et tänään et tee kouluhommia, vaan näet kavereita, niin näe ja anna olla. "
Eräs kouluprojekti on tuottanut mulle harmaita hiuksia jo viikkoja. Sen tekeminen on ollut mulle äärimäisen vaikeaa ja stressaavaa. Joka päivä alkoi ajatuksella ”tänään on pakko tehdä se valmiiksi”. Todellisuudessa yhtenäkään päivänä en saanut sitä tehtyä yhtään eteenpäin. Tiistaina, kun koulussa käytiin läpi kyseistä työtä, ahdistuin entistä enemmän. Olin ihan varma, etten saa sitä valmiiksi ikinä. Päivä oli aamusta iltaan kyyneleiden pidättelyä ja suunnatonta stressiä, huolta ja ahdistusta. Samaan aikaan mietin, että pitäisi keritä salille. No, en kerennyt enkä yksikertaisesti edes olisi jaksanut. Treenistä tuskin olisi edes tullut yhtään mitään. Samana iltana päätin, että nyt pitää tehdä asialle jotain. Kohta en oikeasti saa sitä työtä tehtyä enkä jaksa mennä salille, koska pääkoppa on lahoamisen partaalla. Sillon mä päätin, että en mene keskiviikkona kouluun. Aada ei mene hoitoon. Me ei mennä mihinkään, jos ei huvita.
Pelkästään se, että annoin itselleni luvan pitää vapaapäivän kaikista velvoitteista, helpotti mun oloa. Ja kas kummaa, keskiviikon aikana sain kuitenkin tehtyä koulutyötä eteenpäin, kävin hyvillä mielin treenaamassa ja illalla huomasin miettiväni, että olipa hölmöä tiistaina ajatella, etten ikinä saisi työtä valmiiksi, enkä ikinä jaksaisi treenata. Se vaati multa yhden päivän. Tai oikeastaan yhden rauhallisen ja kiireettömän aamun ja homma alko luistaa.
Muistakaa levätä, ja ennen kaikkea antakaa itsellenne lupa siihen! Maailma ei kaadu yhteen skipattuun treeniin tai yönyli odottavaan tiskivuoreen.
Mä päätin olla koko viikonlopun miettimättä koulutyötä, ainoastaan keskittyä olemaan ja rentoutumaan mulle rakkaiden ihmisten kanssa. Ens viikolla taas uudella energialla kouluhommien ja treenien kimppuun!
Ihanaa ja rauhallista isänpäivä-illan jatkoa kaikille!
- Siiri :)
