MINIMALISMI



Heippa Sä!


Kiva, että olet kiinnostunut kyseisestä blogi aihevalinnastani. Itsekin kiinnostuin aiheesta, katsottuani Netflixistä dokumentin: "Minimalism, A Documentary About Important Things". Voin tässä samalla suositella dokumenttia katsottavaksi sinullekin!


Dokumentti kertoo siis eräänlaisesta elämäntavasta, tai voisiko sanoa elämänkatsomuksesta, jossa henkilö luopuu kaikesta itselleen turhasta ympärillään. Tarkoittaen vaatteita, tavaroita, huonekaluja - ylipäänsä mitä tahansa aineellisia hyödykkeitä, joita me ihmiset tykkäämme hamstrata ympärillemme ikään kuin pönkittääksemme näin omaa statustamme tai asemaamme suhteessa muihin saman lajin edustajiin. Se mistä itse pidin eniten dokumentissa oli että siinä kyseenalaistetaan materialismin tuomaa onnea ja tyytyväisyyttä nykyhetkeä kohtaan.


Emme ehkä ymmärräkään, tai ole tulleet ajatelleiksi sitä, miten iso vaikutus sosiaalisella medialla, piilomarkkinoinnilla, brändimarkkinoinilla tai ylipäänsä markkinoinnilla meihin on. Itselleni tuli mieleen termi "statusmarkkinointi" tai "arvomarkkinointi" (vaikkakaan en tiedä onko kyseisiä termejä edes olemassa). Ostaessasi jonkin hyödykkeen tai käyttäessäsi jotain palvelua tavoitteenasi on siis ikään kuin tiedostamatta nostattaa statustasi tai viestiä tärkeäksi kokemistasi arvoista ympärillesi. Tätähän se on. Mietin vaikka itseäni, ja itselleni viimeksi ostamaani hyödykettä, joka oli uusi pyöreä ruokapöytä. Ei vanhassakaan mitään vikaa ollut, ihan hyvä pöytä. Tosin se ei vaan sopinut asuntomme haluamaani ilmeeseen sistuksellisista syistä. Ja sistukselliset syyt ovat pitkälti trendejä. Tällä hetkellä haluan simppeliä, modernia, selkeälinjaista ja scandinaavista. Ja onhan se nyt kiva, kun vieras kotiimme tullessaan kiinnittää huomiota kivoihin huonekaluihin ja antaa mieltäylentävää komenttia. Eikö?


Tänä päivänä lähestulkoon kaikki mitä tarvitsemme, tai oikeastaan mitä haluamme, on vain muutaman klikkauksen päässä internetissä. Samaan aikaan hukumme tavarapaljouteen emmekä läheskään aina luovu vanhasta hankkiassamme uutta. Jopa puhelimet ovat kulutustavaraa, ja sekoamme aina uuden laitteen tullessa markkinoille - puhumattakaan hulluista päivistä, Black Fridaystä tai Cyber Mondaysta... HUH! Tällä hetkellä meillä on siis kaikkea mitä ikinä olisimmekaan osanneet kuvitella tarvitsevamme. Silti emme ole sen onnellisempia tai tyytyväisempiä siihen mitä meillä on. Meillä on jatkuva tarve saada enemmän, saada parempaa ja hienompaa. Ihmisen perustarpeitahan ovat vain turvallisuuden tarve sekä fyysiset perustarpeet (kuten lepo, ruoka, vesi, seksuaalisuus...), jos uskoo Maslow'n tarvehierakiaan. Myös monet tutkimukset osoittavat, että tietyn pisteen jälkeen emme koe enää eksponentiaalista onnellisuutta tai tyytyväisyyttä samassa suhteessa siihen, mitä omistamme tai miten varakkaita olemme. Tietysti ennen tätä käänteen tekevää pistettä, onnellisuutemme kasvaa suhteessa varallisuuteemme. Kärjistäen, ei siis pidä paikkaansa (anteeksi paljastus), että ihminen on sitä onnellisempi mitä isompi tämän omaisuus tai lompakko on. Näin ainakin silloin, kun omistamme enemmän mitä tosiasiassa tarvitsemme.


Pystytkö sinä kuvittelemaan itsesi ennemmin onnellisena miljonäärinä vai onnellisena perustuloisena? Kummatkin asetelmista luovat meille mielikuvan, jonka pitkälti ympäröivä yhteiskunta on meihin istuttanut. Kun tulot kasvavat, vapaus (tai ainakin vapauden tunne) kasvaa ja olet onnellisempi. Mutta mitä varallisuus sinulle merkitsee? Mieti: varallisuus = omaisuutta, kalliita vaatteita, hienoja autoja, luksuselämää, kalliita hotelleja ja matkoja. Vai kuinka? Haluankin herättää sinussa ajatuksia siitä, linkittyvätkö nämä asiat mielessäsi yhteen vain siksi että yhteiskuntamme syöttää kyseistä ajatusmallia ja kannustaa meitä sillä tavoin käyttämään rahaa? Rahalla kun pystyt nostamaan statustasi muiden silmissä. Mietitään että omistat vaikka komean auton, mitä toivot sen viestittävän sinusta?



Itse kauppatietä opiskelleena olen sitä mieltä, että piheys ja kansantaloutemme kehitys eivät ole hyvä yhdistelmä. Jos rahaa on, sitä pitää uskaltaa käyttää niin että koko yhteiskuntamme ja kansantaloutemme rattaat pyörivät normaaliin tapaan. Haluan kuitenkin nyt erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan, nimittäin onnellisuuden ja rahan käytön. Haluan herättää ajatuksen, tekeekö yltiöpäinen kulutus ja tavaroiden omistaminen meistä onnellisia tai onnellisimpia? Entä olemmeko onnettomampia ilman ostelua ja uusia hienoja hankintoja? Jos mietit viimeisintä isompaa tai arvokkaampaa ostostasi, pystytkö perustelemaan itsellesi kyseisen hankinnan ja sen tarpeellisuuden? Entä kun mietit viimeisintä vähän pienempää kulutushyödykettä, toiko ostos sinulle suurta mielihyvää? Tuoko se edelleen sinulle mielihyvää kun sitä ajattelet?


Itse henkilökohtaisesti uskon ajatukseen "less is more" eli "vähemmän on enemmän". Mitä vähemmän omistat ylimääräistä ja "tarpeetonta", sitä onnellisempi olet. Mitä vähemmän kotonasi on turhia ärsykkeitä, sitä paremmin pystyt keskittymään sinulle tärkeisiin asioihin. Mitä vähemmän kaapissasi on turhia riepuja, sitä helpommin valitset päällesi vaatteet, joissa viihdyt. Yksi tapa huijata itseään onkin keksiä turhille vaatteille käyttötarkoituksia tulevaisuudesta: "Sitten joskus kun....", "Jos kuitenkin tulee tilaisuus käyttää....". Näin ajatellessasi siirrät vain ongelman ratkaisua tulevaisuuteen. Syntyy lumipalloefekti.


Mitä jos kertoisin, että resepti onnellisuuteen löytyykin sinusta itsestäsi. Sinun ei tarvitse ostaa uusia hienoja tavaroita tai vaatteita, jotka tuottavat sinulle hetkellistä mielihyvää, mutta jotka pian hukkuvat kaapin nurkkaan ja kasvattavat pitkässä juoksussa entisestään tätä lumipalloefektiä. Meditointi on hyvinvoinnin ja onnellisuuden tunteiden löytämistä nykyhetkestä ennen kuin mitään tapahtuu. Nykyään menetämme helposti keskittymisemme ulkopuolisten häiriötekijöiden vuoksi. Luulemme näitä tekijöitä meille tarpeellisiksi, vaikka tosiasiassa ne tappavat luovuutemme ja nakertavat tyytyväisyyttä tätä hetkeä kohtaan. Märehdimme helposti menneessä ja tulevassa, jolloin emme myöskään osaa olla kiitollisia, emmekä arvostaa nykyhetkeä. Meillä on kaikkea, mutta mikään ei ole tarpeeksi. Pienin askel tätä onnellisuuden tunnetta on opetella läsnäoloa hetkessä lyhyillä meditaatio- ja hengitysharjoituksilla. Tulen seuraavassa postauksessa antamaan sinulle yksinkertaisia vinkkejä meditaation harjoittamiseen arjessa.


Ps. Itse otin tavoitteekseni myös tutustua tarkemmin vaatekaappini sisältöön, ja luopua vaatteiden lisäksi kaikesta sellaisesta, joka ei millään tavalla lisää arvoa tai onnellisuutta elämääni tässä hetkessä. Tästäkin kuulette varmasti lisää!


Jaahan kommenttia tästä postauksesta sekä omista ajatuksistasi aiheeseen liittyen. Oliko aihe kiinnostava tai hyödyllinen? Kiitos että luit ajatukseni sekä seuraat minua aktiivisesti. Kiitos! :)



- Laura, Lempeä Training

6 views
0
  • Facebook - White Circle
  • Snapchat - White Circle
  • Instagram - White Circle
  • Twitter - White Circle
  • LinkedIn - White Circle

©2020  LEMPEÄ TRAINING.

Y-TUNNUS 2844605-5

Maariankatu 2, 20100 Turku

Kipinä Yritystalo (Puutori)